Oikeasti kiva tietää, että joku tosissaan lukee blogiani mielenkiinnolla. Itse luen tällä hetkellä ihan hurjasti erilaisia blogeja laidasta laitaan, enkä osaa poimia listalta ketään erityistä. Ehkä joku päivä jaan merkkiä kuitenkin eteenpäin ;)

Sitten asiaan.

Tein hetki sitten pitsaa, ja vetelin sitä pellillisen. Ihan tosta vaan. No okei, jaoin normaalisti yhden pellillisen taikinan kahtia, tein siitä todella ohuen pohjan, ja levittelin täytteet päälle harvakseltaan. Ajattelin, että näin saisin huijattua itseni syömään vähemmän. Tiedä sitten siitä huijauksesta.. olin melkein jo alottamassa toistakin pellillistä, mutta onneksi aloin syöttää Finelin ruokakoriin pitsan ainesosia ja tajusin, etten todellakaan voi syödä yhtään enempää. Koko pitsassa, eli kahdessa pellillisessä yhteensä oli n. 1900kcal. Eli äsken vetelin iltapalaksi surutta sen 950kcal.
Tajusin myös tuota ruokakorin listaa tuijottaessani, että eniten kaloreita tuli juuri siitä pohjasta (vaikka tein sen osittain grahamjauhoihin), joka oli pitsan kaikkein mauttomin ja turhin osa. Muutenkin koko pellillinen oli aika kuiva ja mauton, johtuen tietysti täytteiden vähyydestä. Eli mitä tästä opin: jätä ensi kerralla koko pitsa tekemättä, tai tee maukas pikkupitsa kunnon täytteillä.

Tänään kai oli sitten se herkkupäivä... vaikka niin se vähän oli perjantaina, ja eilenkin. Noh, perjantaina nautiskelin sen Ahaa-patukan (siinäkin pikkupötkylässä n. 100kcal) ja hyvää oli. En ole menettänyt makuhermojani, musta on ehkä vaan tullut tarkempi makujen suhteen? Enivei. Eilen taas piti olla ihan normi ruokapäivä, mutta jotenkin sorruin taas toistoon välipalojen suhteen. Hain ensin yhden näkkileivän kera maalaishyytelön, ja koska sepäs olikin niin hyvää, niin hain vielä toisenkin. Ja kappas, kun olin hakenut viidennen, ja totesin maalaihyytelöpaketin olevan melkein tyhjä, tajusin vasta lopettaa. EI NÄIN. Tämä on sitä vanhaa tottumusta, että pitää syödä ihan vaan syömisen vuoksi.

Enkä muuten käynytkään kuntosalilla perjantaina, vaikka niin täällä uhittelinkin. Alkoi jotenkin ahdistaa ajatus sinne lähtemisestä. Ehkä mielessä oli vielä viime kerta, kun salilla oli lauma pissiksiä. En mä teinejä pelkää, mutta kyllä pisti kiehumaan niiden kovaääninen juoruilu jostain kotibileistä, laitteiden valtaus löhöilytarkoitukseen, paskan musiikin huudattaminen ja muu villikkokäyttäytyminen. Oon muka niin tylsä kalkkis, että musta kuntosalin pitäis olla kuntoilijoita varten, eikä yleiseen juoruiluun ja löhöilyyn. Ja muiden kuntoilijoiden katseista päätelleen en ollut ainoa, jolla oli samankaltaiset mietteet. Mutta huomenna on salipäivä, se on varma.

Vedin perjantaina kuitenkin korsetti-setin kotona ja vielä tv2:n jumpassakin olin alussa mukana 20min, sit iski lorvikatari. Mutta ihan hyvä, että tuli nyt tehtyä noita vatsojakin. Ajattelin, että jättäisinkin salikäynnin kerta/viikkoon, ja lisäisi ohjelmaan yhtenä päivänä kotilihaskunnon. Tulisi niitä vatsojakin sit tehtyä, kun salilla ne jäävät aika huomiotta.

Eilen en urheillut, vaan pidin kauheuspäivän. Haha, mikä typo!! Piti kirjoittamani, että kauNeuspäivän :D Niin, eli pitkästä aikaa aamulla jo meikkasin kunnolla, laitoin tukan, puin päälle sukkahousut ja hameen, ja lähdin saapikkaat jalassa ulos. Olen jo opiskelujeni luonteen takia lähes aina meikitön, tukka silmillä ja jotkut likaiset työvaatteet päällä, niin joskus tuollaiset kauneuspäivät ovat hyvin tervetulleita. Samalla vähän tutkiskelin hoikentunutta peilikuvaani (tunnustan, onhan se vähän hoikentunut) ja yritin löytää kadonnutta itsetuntoani jostain. Koska meillä tulee olemaan vielä pitkä tulevaisuus edessä?

Kävin kyllä ostamassa viinipullon illan varalle, mutta en koskaan korkannut sitä. Melkoinen edistysaskel tämäkin, uskaltaisin väittää. Lauantai-ilta, minä meikeissäni ja hameessani (thihi) ihan menovalmiina, mutta päätän jättää täyden pullon korkkaamatta ja jään kotiin! Aika monta kaloria jäi odottamaan seuraavaa iltaa.

Tänään olen pitsansyönnin lisäksi tehnyt 1,5 tunnin reippaan lenkin, joten eipä kai tässä mitään hätää.

Ensi viikolla olisi tarkoitus vähän tsempata. Tarkistan taas syömieni ruoka-annosten kokoa ja laatua, taidan jättää leivän kokonaan pois, ja yritän kovasti hallita iltasyömisiäni paremmin. Liikunnan osalta en usko tulevan ongelmaan. On vaan vähän sellainen olo, että kaikki ei mene nyt ihan niinkuin pitäisi.