Vaikka tuntuu, etten ole täälläkään pitkään aikaan muuta tehnyt kuin valittanut, näyttää paino silti putoavan hurjaa vauhtia. Tuntuu vähän omituiselta, mutta ei se haittaa. Vaatteet alkavat selvästi olla jo löysiä, tai osa liian kireistä vaatteista istuu hyvin ja niissä on mukava olla. Enää yhdetkään housut eivät kiristä vyötäröltä makkaroita esiin ja muutenkin kaikki sellainen ahdistava ylimääräinen höllyvä on kadonnut. Vaikka löytyyhän sitä läskiä vielä kymmeniä kiloja, niin yritän vain sanoa, että olo on kyllä huomattavasti kevyempi.

Sitten viime viikosta.

Liikuntakerrat jäivät siihen maanantaiseen kävelyyn. Olin vain niin väsynyt ja uupunut työpäivien jälkeen, että annoin vaan olla. Tietysti harmittaa se keskiviikko, kun missasin vesijumpan, mutta enpä jaksa sitäkään enää murehtia. Ylihuomenna sit taas menossa mukana! Haluan kuitenkin korostaa, että väsymykseni ei ollut mistään ihan tyhjästä ilmestynyttä. Olen kuitenkin viimeiset kolme viikkoa tehnyt kahdeksantuntista työpäivää osittain hyvinkin fyysistä ulkotyötä. Ehkä on aivan ymmärrettävää, että kun on kahdeksan tuntia huhkinut sateessa hikipäissään, niin illalla mieluiten makaa lämpimän peiton alla teetä juoden.

Mielestäni olen kuitenkin yleisellä tasolla tämän projektin myötä virkistynyt. Jaksan paljon enemmän kuin ennen, eikä sellaista epämääräistä nuutumista ole juuri koskaan. Toisin kuin ennen saatoin tavallisen luentopäivän jälkeen olla muka niin kuolemanväsynyt, että piti nukkua neljän tunnin päikkärit, vaikken ollut koko päivänä tehnyt muuta kuin istunut luokassa. Se oli huolestuttavaa.

Nyt minulla on viikon loma, ja yritän liikkua taas mahdollisimman monipuolisesti. Etenkin kun viikonloppuna tuli syötyä ja juotua todella tuhdisti, niin nyt tekee mieli taas keventää reippaasti. Kun ei ole töitäkään sitä energiaa kuluttamassa.