Ruokaa, ruokaa, ruokaa.

Lauantai oli tosi paha ahdistuspäivä. Aiemmin olisin hakenut Alkosta ison pullon jotain vahvaa ja kaupasta ehkä pitsaa ja jotain naksuja. Eikä kaukana ollut nytkään! Miksi kieltäisin itseltäni ne ainoat ilot, joita elämässäni on? Mitä väliä sillä olisi vaikka painaisin 300kg? Samalla tavalla hoikkana voi ahdistaa, mutta lihomisen pelossa en voisi edes lohduttautua syömällä. Nooooh... Kaikenlaista sitä voi ajatella. Olin ihan kiltisti ja menin aikaisin nukkumaan, niin kyllä se siitä sitten. Olin kuitenkin aamulla ollut sienimetsässä pari tuntia niin tuli liikuntapisteitäkin sille päivälle.

Eilinen ei myöskään ollut mikään esimerkkipäivä kenellekään laihduttajalle. Mutta iloisen mielen sain farkuista, jotka mahtuivat jalkaani, ja jopa istuivat hyvin! En ole piiiitkäään aikaan mahtunut farkkuihini, stretseistä huolimatta, mutta eilen mahduin. Eli jotain on tapahtunut!

Tänään olen stressannut huomista tenttiä ja muitakin asioita. Eli toisin sanoen olen syönytsyönytsyönyt. Toki olin päivällä hommissa, mutta nyt iltapäivä kotona on ollut yhtä mässyttämistä. Välttelen tenttiin lukua sujuvasti vanhoin keinoin, eli ravaamalla jääkaapilla ja miettimällä ruokaa. ARGH! Ajattelin, etten tänään ehtisi lenkille, koska oikeasti pitäisi lukea, mutta...

Apua. En kai ole menettämässä hallintaa nyt kokonaan?