Niin se punainen lukema vaa'assa aamulla vaan näytti, että viimeviikosta olisi pudonnut melkein kaksi kiloa. Ei se sinänsä ole mahdotonta, koska sunnuntaihan mulla meni täysin paastotessa, mutta olen mielestäni yrittänyt kiriä kaloreissa muina päivinä. Otan tämän nyt taas niin, etten odota ensi viikolle pudotusta lainkaan.

Kokonaispudotus mulla on nyt semmonen kymmenisen kiloa. En osaa sanoa kovin tarkasti, koska jostain syystä en merkannut ylös tarkkaa lähtöpainoani. Eikä niillä sadoilla grammoilla tässä mittakaavassa ole niin väliäkään. Mutta karkeasti arvioituna olen nyt jo pudottanut 25% tämänhetkisestä kokonaistavoitteesta, eli jos sama tahti jatkuisi, jäljellä olisi enää 3/4 ajasta. Se tuntuu tosi vähältä, ja ennenkaikkea mahdolliselta! Ei kai ihmekään, kun takana on viidentoista vuoden "lihottava laihdutuskuuri". Jos mietin nyt tätä parin kuukauden jaksoa taaksepäin, niin mieleeni ei oikeastaan nouse mitään erityisen ikävää tai vaikeaa. Jos nyt vaan laihduttamisen ulkopuolelle jäävä elämä (tuntuu kyllä ettei sitä aina ole) pysyy jotenkin tasapainossa, en näe mitään syytä, ettenkö onnistuisi. Olen tosin huono katsomaan taaksepäin tällaisissa tilanteissa. Koska nyt tuntuu hyvältä, tuntuu koko projekti hyvältä. Onneksi tärkeintä onkin, miltä juuri nyt tuntuu.