Kuten aiemmin jo uhkasin, siirrän blogini nyt uudelle pohjalle. Hyvästi Almamedia ja Vuodatus, kirjoitan nyt osoitteessa:

http://calatheanoma.blogspot.com

Tervetuloa jatkamaan matkaa kanssani. Toivon, että pysytte mukana sivunvaihdosta huolimatta. Yritän saada Blogilistan yms. päivitettyä mahdollisimman pian. Blogspot on minulle vielä vieras pohja, mutta enköhän opi sitäkin käyttämään.

Ensimmäinen virallinen alle satanen, jee. Tuli se vähän puun takaa, mutta pudotukseen varmaan taas auttoi fyysisesti raskas viikko, vaikka syömiset onkin ollu vähän mitä sattuu.

Kovasti tekisi mieli maistella vähän viiniä, mutta mitäs minä olinkaan päättänyt noiden alkoholijuomien suhteen...?

Tuntuu ihan liian usein, että koko juttu lähtee käsistä. Vaikka oikeasti en usko, että koskaan enää palaisin siihen, että voisin vetäistä kevyeksi iltapalaksi pellillisen kinkkupiirakkaa tai uunivuoallisen janssoninkiusausta.

Silti. Minulta puuttuu ateriarytmit. Vetelen tasaiseen tahtiin kaapista kaikkea syötäväksi kelpaavaa. Nyt siellä on viikonlopun leipomusten jälkeen ollutkin jotain, tosin enää ei taida löytyä kuin porkkanoita ja hieman rusinoita paketin pohjalta. Kyllä nekin käy kun muuta ei ole.

Veikkaan tämän päivän kaloreiksi 2200-2500. Eilen meni varmasti yli 3000kcal. Liikaa. Vaaka ei vahingossakaan lupaa kaksinumeroista, eikä se tietysti näillä eväillä ole odotettavissakaan.

Vaan eipä tämä elämä pelkkää syömistä ole. Tämän päivän liikuntalistaan pääsee kuntosali 40min, vesijuoksu 25min ja venyttely 10min.



...mitämitä. Mitä nyt pitäisi ajatella. En osaa tännekään kirjoittaa kun en ole oikein varma missä mättää.

Yliöveripäivä ...viikko ...kuukausi? SOS.

Huh, tasan sata. Varmaan eilinen kuntosalitreeni ja reipas vesijuoksu yhdistettynä melko kevyeen syömiseen pelastivat tämän perjantain.

Aika jännää, että mielestäni mun maha on kasvanut. Se on tiellä jopa kun katson vaa'an lukemaa. Oiskohan se niin, että vartaloni mittasuhteet on jotenkin muuttuneet, eikä pää ole oikein pysynyt mukana tässä pudotuksessa? Taitavat tissit olla kadonneet ja mahan päällä roikkuessaan korostavat sitä vatsakumpua ;D

Lastasin muuten taannoin reppuun 15kg kirjoja (enempää ei mahtunut) ja heitin sen selkääni - hui mikä taakkaa! Tuli vähän yllätyksenä itsellenikin, miten paljon oikeastaan olen sitä painoa pudottanut. Ei ihmekään, että olo tuntuu kevyemmältä.

Heti tuli muuten muutos herkkulakkoon. Aion leipoa isänpäiväksi, ja pakkohan omia on maistaa.

Tämä viikko olkoon nyt sellainen rentouttava nollausviikko. Olen elänyt aika huolettomasti kaikin puolin, mutta suotakoon se nyt minulle. Eilen jäi vesijumppakin välistä, kun olin sen vallan unohtanut ja istuin tyytyväisenä Raxissa syömässä :D Mutta älkää hätääntykö, söin sentään kohtuu maltillisesti vain salaattipöydästä.

Palkintoshoppailin eilen itselleni vähän vaatteita ja asusteita. Pienoinen pettymys oli, kun en vielä mahtunutkaan kaikkiin normaalikokoisiin vaatteisiin, vaan jouduin edelleen suuntaamaan osittain läskiosastolle. Varmaan kymmenen kiloa vielä, niin voin kokonaan unohtaa ne tympeät telttaosastot. Vaatekaupoissa on nyt mielestäni aivan ihania vaatteita, ja se kannustaa laihtumaan lisää. Olisi mahtavaa, kun voisi vain kävellä kauppaan ja valita tangoista mieluisia vaatteita, ihan vaan siksi että ne mahtuvat päälle!

Suunnittelin viettäväni herkuttoman ja alkottoman ajanjakson ennen kolmen viikon päästä olevia pikkujouluja. En pidä tätä ehdottomana, mutta jätän ainakin turhat viinipullot ostamatta, samoin kun popcornit ja muut suolaiset naposteltavat. Jospa se 99 sieltä vielä ehtisi tulla? Silloin voisin hyvillä mielin nautiskella ravintolaillasta ja vähän bilettää uudessa mekossani ;)

On pitänyt monta kertaa päivittää, mutta Vuodatus ei ole toiminut. Ajattelin, että siirrän blogin toiselle pohjalle kunhan saavutan sen kaksinumeroisen. Siis jos saavutan. Tänäänkin päivän pilasi aivan liian suuri lukema vaa'assa. Olen ollut ahne possu, joten ei ihmekään.

En olisi vielä saanut iloita ja ajatella itseni palkitsemista. Nyt olen taas siinä pisteessä, että kuvittelen näiden kilojen pudonneen jotenkin vahingossa, etten itse oikeastaan ole tehnyt asian hyväksi mitään. Joten eiköhän se paino edelleen putoa, vaikka vähän possuttelenkin. Niin vissiin. Voi itku.

Tekisi mieli perua esim. pikkujoulut. Aiemmin ajattelin, että olen ansainnut yhden illan ravintolassa hyvän ruoan ja juomien parissa, mutta paskat.

Joku saisi tulla ruoskimaan mut aisoihin. Olen ihan hukassa.

Satasen päällä edelleen keikutaan. Olen tyytyväinen, jos pääsen marraskuun loppuun mennessä siihen 99,0 kg tai alle. Neljä viikkoa ja pari kiloa, luulisi onnistuvan. Ainakin kun katsoo pudotustaulukkoa.

Tuntuu, että nyt on erityisen vaikea vaihe. Ehkä kun lopetin Acot, ehkä muuten vaan. Kaupassakin melkein unohdin, mitä on terveellinen ruokavalio. Ja sen verran lipsuinki, että nyt vieressä on pussillinen salmiakkia, enkä voi pitää näppejäni erossa niistä. Ja viinipullo jälleen iltaa odottamassa. Tänään piti olla normipäivä.

Olipas tehokas vesijumppa! Tuntui kyllä eilinen punttistreeni lihaksissa, mutta se vaan pisti yrittämään lujemmin. On niin hyvä olo, kun tietää ja tuntee tehneensä jotain kunnolla.

Pakko nyt vielä kommentoida, että en odota perjantaille vielä sitä kaksinumeroista. Ellei vatsa nyt ala toimia todella vikkelään. (Miten niin yritän minimoida kaikki mahdolliset pettymykset?)

Peruspessimisti minussa uskoo aina kaikesta heti pahinta. Eilisen kirjoituksen jälkeen en olisi uskonut, että tänään vaaka näyttää jo kaksinumeroista (99,9kg). Mutta malttia vielä! Perjantaina saa vasta iloita, jos saa.